Kai pian on jo kulunut 20 päivää edellisestä postauksestani. Ei, graduni ei ole valmis. Se on edennyt, muttei edes hyvällä tahdolla voi sen katsoa seurailevan optimistisia suunnitelmiani. Feng shui katosi auringon myötä, ja tuo loputon harmaus on lepyttänyt hienoisemmatkin motivaationrippeet kaiken maan vaivojen ja vaikeuksien alle.

Tämä gradunrakentelu on turhan hienovaraista puuhaa. Sitä heiluttelee jos jokin: yöunet ja erityisesti niiden puutteet, kropan jo reilu kolme kuukautta kestänyt yhteistyökyvyttömyys*, yleiset jokapäiväiset velvollisuudet ja ihan vain sopivasti kohdalle sattuvat lauseet, joita ei gradun herkistämä mieli osaa ottaa vastaan. Virittelin jo mielessäni ohjeistusta siitä, kuinka minun mieltäni ei saa järkyttää juuri nyt millään isoilla asioilla tai uutisilla, eleillä tai sanomisilla. Mutta ei tässä mitkään ohjeistukset, säännöt ja silkkihansikkaat auta. Olen graduhirviö päästä varpaisiin! Pelastukoon ken voi, sillä tätä tämä nyt tulee olemaan vielä tovin!

Olen tässä nyt parisen päivää kuitenkin jopa melkein onnistuneesti lohduttanut itseäni ajatuksella, etteí tämäkään voi loputtomasti kestää**. On harvoja asioita, joihin hammaslääkäriteoria ei tepsi. Tämä tuskin on yksi niistä. Tämä on vain tuollainen yksi inhottava, stressaava ja kivulias hammaslääkärikäynti, joka kestää useamman kuukauden.

* tai -haluttomuus. Alan olla vainoharhojen siinä vaiheessa, kun epäilen jopa maallisen materiani liittoutuneen minua ja graduani vastaan!
** eihän?! Ainoa valo tunnelin päässä on se, että tämä oli joskus valmis!