Kuinka monta kertaa olenkaan miettinyt,
että kirjoitan sitten, kunhan muut asiat ovat ensin kirjoitettu
poies. Ne kaikki rivit ja kappaleet gradussa olivat etusijalla, mutta
eivät kirjoittamiset suinkaan tutkintotodistukseen loppuneet. Tai
lukemiset. Nyt värkättyäni ansioluetteloita kahdella eri kielellä
kyllästyn hyötytekstiin hetkeksi, ja avaan viimein muut sivut.
Uudessa vuodessa on myös motivoiva
vaikutus. Se houkuttaa miettimään mennyttä, niitä kuukausia ja
päiviä, jotka luokitettiin menneeksi vuodeksi. Yritän kovasti
miettiä listaani, ja saan päähäni Scandinavian Music Groupin
uuden levyn ja kvinoan. Kun perustarpeet oli tyydytetty, mietin
valmistumisen aiheuttamaa syyskuukausien kauhua, ensimmäistä
työttömyysilmoitusta sitten lukion jälkeisen kesän ja turvallisen
opiskelijaidentiteetin menetystä. Heittämällä piti tulla
aikuiseksi, ottaa vastuu ja perustella omaa olemassaoloaan
pahantahtoisiksi oletetuille tahoille.
On vaikea asettua aikuisten maailmaan,
jos aikuisten maailman kuvittelee paikaksi, jossa täytetään muiden
odotuksia ja loputtomia lomakepinoja. Kun viimein pääsin pahimman
yli, onkin edessä haaveita ja toiveita tulevasta, ja toisinaan jopa
itseni yllättävää ponnistelua sitä kohti. Vaikka tähdet ovat
taitavasti aiemmin toiveitani toteuttaneetkin, ei niiden kontolla ole
nämä uusimmat yritykset vaan konkreettiset rivit paperilla ja
värikkäät ansioluettelot ajavat sitä asiaa. Samanlaiseen puhtiin
ja intoon astuin tajutessani opiskelevani juuri sitä alaa, joka
parhaimmillaan saa tärisemään onnesta.
Puolustaessani vimmalla rustaamiani
tekeleitäni kritiikiltä huomaan sen saman kovapäisyyden kuin aina
aiemminkin, ja olen hetken aikaa onnellinen siitä, että olen tässä
juuri nyt ja juuri tällaisena. Kävi miten kävi. Menetän toivoni
vasta vähän myöhemmin – jos siihen on aihetta.
Tein uuden vuoden lupauksen olla
ajattelematta aina pahinta vaihtoehtoa. Vaihdan ne pahimmat
mielikuvat vaikka väkisillä johonkin leppoisampaan – uudestaan ja
uudestaan. Toivottavasti siitä säästyvän energian osaan suunnata
sitten johonkin muuhun, esimerkiksi erilaisten haaveiden
toteuttamiseen. Että tervetuloa 2015, minua ei pelota (ainakaan enää
niin paljoa).
