Sattumuselämäkerta

Hullaannuin Tuomas Kyrön Hesariin kirjoittamaan elämäkertakolumniin ja päätin nyt yhdistää tämän edellisen päivän haasteen 11 asiaa ja Kyrön matkimisen, mikäli vain siihen kykenen. Kyrön tekstin löytää täältä.

Synnyin vuonna 85 ja Eput teki siitä laulun. Vuonna 86 aloitin ikuisen vihanpidon banaanin kanssa. Vuonna 88 en tajunnut, mitkä ovat hautajaiset, mutta olin iloinen tummasta mekostani ja kengistäni. Vuosikymmenen vaihtuessa alkoi lama, sytytin olohuoneen pöytämme palamaan ja varastin lähikaupasta lääkäriromaanin. Anarkistivaiheeni hylkäsin kuitenkin heti peruskoulun alettua. 94 ihastukseni halusi pussata minua, ja annoin sen tapahtua. Lopetin tykkäämisen tämän jälkeen vedoten suhteen tuomiin paineisiin ja tarpeettomaan vakavuuteen. 90-luvun lopulla siskoni oli huolissaan alkoholinkäytöstäni. Olin teini, enkä juonut. Vuonna 2000 uuden vuosituhannen kunniaksi uskaltauduin suutelemaan uudestaan. Poika ei ollut sama. Noihin aikoihin tiesin, mitä minusta tulee isona. 2002 menin kihloihin, olin silloin nuori ja idealistinen nuorempi ja vieläkin idealistisempi kuin nyt. Erosin vuotta myöhemmin. Samoihin aikoihin kävin katsomassa ensimmäistä kertaa elämässäni livekeikkaa. Bändi oli Liekki, paikka Rovaniemen Tivoli. Seuraavana päivänä nostin perunoita perheeni kanssa liki Venäjän rajalla. 2003 lopetin lihan syömisen. 2004 olin ensimmäistä kertaa humalassa.

2004 lopetin nuoruuteni (sikäli kuin sitä koskaan olikaan). Kävin töissä, opiskelin, seurustelin vakavasti ja muutin miehen kanssa yhteen. 2005 perheeseeni kuului hevonen, koira, sosiologi ja tulevaisuuden suunnitelmat. 2006 aloitin nuoruuteni uudestaan, tein tyhmyyksiä ja olin holtiton vimmaisemmin kuin moni 15-vuotias. Vasta vuonna 2008 aloin jälleen tehdä järkeviä päätöksiä. Ainakin tuolloin uskoin niin. Vuonna 2009 tapasin pelottavan paljon itseäni muistuttavan ihmisen, kun aloitimme yhdessä opinnot Turussa. Jostain syystä se ei vähentänyt omaa erityislaatuisuuden tunnettani. Vuonna 2012 päätin alkaa onnelliseksi. Edelleenkin se on ainoa tulevaisuudensuunnitelma, jota elättelen.