Googletin tänään aikaisemmin blogeja hakusanalla gradu, ja erään 20 viikossa valmistuneen gradun innoittamana tein itselleni suunnitelman saada graduni valmiiksi 20 päivässä. Kunnianhimoista ehkä, järjetöntä mitä suurimmalla varmuudella, mutta kun viimein tajusin voivani itse asettaa itselleni tiukempia deadlineja kuin ennen Amerikan matkaa tai joskus alkuvuonna tai ensi keväänä, niin ajattelin ottaa heti itseni rajoittamisesta ja paineistamisesta kaiken irti. Hetken tuijotin aikaansaannostani kauhun vallassa, mutta pian tajusin, mikä aikarajojen tarkoitus on ikinä ollutkaan: saada jotain valmiiksi muutama päivä takarajan jälkeen.
Gradupäiväni on tänään ollut kuitenkin kaiken kaikkiaan armollinen ja tuottelias, vaikka olen kirjoittamisen lomassa tutustunut muunmuassa taloustieteeseen, pohtinut bruttokansantuotteen ja julkisen sektorin suhdetta ja sitä, miksi siitä ollaan niin huolissaan. Olen myös lukenut mielenkiintoisia blogitekstejä sekä selannut täysin huvimielessä toisenlaisia sivustoja. Päätin internetin raivaamiseni katselemalla tv-sarjaa, jota ei olisi pitänyt katsoa enää kahtena viimeisenä tuotantokautena, ja kun viimein olin urakkani suorittanut, kykenin jatkamaan kirjoittamista.
Tarvitsen pitkiä päiviä kotona, valmiiksi tehtyjä soijakastikkeita ja muita halpisruokia, joita syödäkseen suurin ponnistus on makaroonin keittäminen. Internetkin on rajallinen, ja kun se on kahlattu, en voi tehdä muuta kuin keskittyä.
Jään siis tänne nyt kun sisäinenkin fengshui alkaa olla kohdillaan. Aurinko paistaa ikkunasta sisään jo yli seitsemän tuntia, ja voin soijakastikkeen huvetessa vaihtaa dieettini pirtelöön ja kaurapuuroon.
*pelkästään näiden sanojen käytöllä jo pääsee helsingin sanomien testissä kulttuurieliittiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti