Kaksituhatta-mikä-se-nyt-oli

Joskus 90-luvun lopulla mietittiin täysin alamittaisina mutta nuoruudelle tyypilliseen tapaan suuruudenhulluina*, mitä tekisimme, kun vuosituhat vaihtuu. Osa oli päättänyt menettää neitsyytensä tuona suurena hetkenä ja osalla oli vain vuosituhannen juhlat tiedossa. Tiedän jopa muutaman, joka onnistuikin saavuttamaan ikimuistoisen milleniumin: esimerkiksi eräs ystäväni onnistui juomaan puolisen pulloa Pohjanpoikaa ulkona reilun 20 asteen pakkasessa ja viimein sisälle juhlapaikkaan päästyään päätyi suoraan ambulanssin kyydillä vatsahuuhteluun. Oma vuosituhannenvaihteeni kalpeni tuon tarinan rinnalla - selkeimmin muistan vain sen, että olin ihastunut enkä halunnut pakkasesta huolimatta pitää pipoa ihastukseni ansainneen seurassa.

Nyt yhden teini-ikäisen vuosirenkaita myöhemmin vietettiin uudenvuoden illanistujaisia ystävien kanssa, mikä sinänsä on kivaa ja mielekästä, mutta itse vuodenvaihtuminen on menettänyt suurimman hohteensa sitten noiden ajankultaamien vuosien. Olinko joskus suunnitellut vuodelle 2014 jotain erityistä? Tuskin, sillä teiniminäni ei vielä osannut ajatella elämää kovin montaa vuotta edemmäksi ja kaksikymppinen minäni lopetti suunnittelemisen ja tulevaisuuden miettimisen tykkänään. Mutta riippumatta siitä, oliko vuodelle 2014 oma sarakkeensa kymmenvuotissuunnitelmassani**, täällä se nyt kuitenkin on seuranani. Eikä tämä hullummalta näytä - ei varsinkaan, jos vertaan joihinkin aiempiin uusiin vuosiini.

Kun viimein edeltäneiden vuosien lupaukseni ovat osoittautuneet oivaillisiksi tavoiksi kehittää itseään ja elämäänsä, voin nyt tyytyväisen onnellisena*** ja rakastuneena**** koettaa vielä osata suhtautua elämään ja sen haasteisiin ja yllätyksiin vähän vähemmän neuroottisuudella ja hälyllä kuin aikaisemmin. Ja mitä suunnitelmiin tulee, niin olen jo likipitäen onnistunut kvartaalisuunnitelmissa, vaikken haaveistani huolimatta haluakaan hyppiä asioiden edelle. Muutamien kuukausien luokse osaan ajatella ja siihen jopa suostun, vaikka riemuissani välillä tuntuukin tuo kaikki vuodelle 2014 tarjottu onni turhan isolta palalta pureksittavaksi.

Ehkä tänä vuonna pitäisikin vain opetella kestämään se sellainen onni.

*Voi sitä aikaa kun vielä kuvitteli voivansa suunnitella tulevaisuutensa tarkasti minkään ylimääräisen maailmankulun siihen puuttumatta. Muistaakseni samoihin aikoihin olin myös vakuuttunut tekeväni lapsia 20 vuoden iässä, koska enhän sentään halunnut olla vanha äiti. Noin viittä vuotta myöhemmin olin jo muuttanut mieleni, ja päätin hyvästä suunnitelmasta huolimatta tuossa vaiheessa elää nuoruuteni paremmin kuin olin ikinä teininä osannut - enhän sentään halunnut olla mikään teiniäiti!

** Mitä minunkaltaisella ihmisellä ei tietysti myöskään ole!

*** Se oli päämääräni vuoden 2012 alussa.

**** Vuosi sitten tätä kovasti pohdittiin, että voiko luvata rakastua. En niin tuollaisten asioiden lupaamisista tiedä, mutta ainakin nyt tuntui omalta osaltani olevan otollinen aika moiseen seikkailuun.