Jos kaikki lasketaan...

On Tampere ja paljon, paljon pakkasta. On eteinen, jossa roikkuu villasukkia seinällä vieraidensa puettavaksi, kakluuniuuni lämmittämässä muuten pakkasen sisäänsä sulkevaa taloa sekä vinttikamari, jossa on patteri ja futon, jolle sijattiin paikka vieraalle oikean asukin viereen silläkin uhalla, että öinen unen sekainen läheisyys on halailua aggressiivisempaa. On ravintolaillallisia, tansseja ja uusia tuttavuuksia. On intensiivisen keikkatarjonnan sijaan brittipubeja jalkapalloscreeneineen ja Messi, joka teloi jalkansa juuri yhtä maalia ennen ennätyksiä. On ystäviä, kämppiksiä ja lisää uusia tuttavuuksia. On siskonpetejä ja pitsatilauksia, Carcassonne-maratonia siihen saakka, että allekirjoittanut on pelin kerran voittanut ja korvalaput, joilla kuunnella hetki kiellettyä Tiiu Helinää ärsyttämättä toista.

On yhteisiä yöllisiä bussimatkoja, joissa summataan illan eri puolet ja mietitään, mille kohdalle mittakaavaa sen onnistuminen asettuu. Että jos kaikki lasketaan, niin olihan se oikein hyvä.

Jälkimmäisenä iltana opittiin, että siihen tässä pyritäänkin. Sen sijaan tuommoisen  jos kaikkea ei lasketa, niin oli oikein hyvä ilta -loppusointuja ei välttämättä enää haluta nähdä. Listalta kun poistaa sen kohdan, jossa meiltä ikuisiksi ajoiksi Varpusen jouluaamuna ja osan uskosta ihmisyyteen pilannut kilari hakkasi kaveriaan rautatietunnelissa, niin voisi sanoa olleen ihan hyvä ilta. Mutta vaikka sen loppulistaltauksesta poistaisi, niin ei tuon tason raivon ja väkivallan mielikuva silmistä ihan hetkessä katoa.

Onneksi osattiin myöhemmin kerätä kuitenkin just hyvät tyypit tänne meidän kanssa tätä kansallista krapulapäivää jakamaan. Tässä futonilla maatessa edelleen maireana Carcassonne-voitosta ja tietoisena mitä leppoisimmasta iltatunneista alkaa nuo edellisillan mielikuvat ja tunnetilat onneksi tuntua jo aavistuksen kaukaisemmilta.

Ja tänä iltana kun kaiken laskee, on tämä ehkä ollut paras krapulapäivä miesmuistiin!