Ystävien syntymäpäivät, valmistumiset ja tulevaisuuden suunnitelmat saivat miettimään, mitä meistä tuleekaan isoina - sikäli kuin tässä ikinä isoja tullaan olemaan. En ole aikuinen, näin kerrottiin, kun ensin vakavana kysyttiin, onko minulla lapsia*.
Toiset valmistuvat odottaen suuria muutoksia ja suunnitellen elämää eteenpäin. Itse teen kaikkeni suunnitellakseni elämäni samanlaiseksi. Kun äitini kertoo pelkonsa siitä, etten ikinä perusta perhettä ja tulen aina olemaan yksin, en kykene edes loukkaantumaan asiattomasta avautumisesta, vaan naureskellen ihmettelen, miten tätä voi yksinäisyydeksi kutsua. Lähinnä toivon, että ehtisin maata useammin tuolla lattialla kuuntelemassa Surunmaan Sad & Simple love songia vahingossa jonkun talvikuukauden viimeiset rahat vaatineella matolla, koska silloin jos koskaan on oikeasti yksin. Tämä on ehkä sitä draamantajua tai jotain elämän ironiaa, että se kaikki tunnekuohu on joskus niin hyvästä - ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.
Kun holtittomuuttaan ajaa itseään tilanteisiin, joissa ei ensi näkemältä ole mitään järkeä, joutuu ehkä vastakkain sen todellisuuden kanssa, että joskus pitäisi osata. Jossain iässä virheistä pitäisi ottaa opiksi: malttaa, harkita ja olla olematta se vimmainen 15-vuotias, jonka tahtoa ei voi edes itse määräillä. Mutta jos katselen, mihin se holtittomuus ja vimma on minut johtanut, en voi katua juuri mitään. Siinä missä toiset tahtoisivat vaihtaa viimeiset kymmenen vuottansa elämästään, selailen ikävimmätkin tapahtumat päiväkirjoista kykenemättä keksimään, mitä niiden tilalle laittaisin.
Kun kysytään, miten olen koskaan päätynyt niihin valintoihin, joita harva ulkopuolinen ymmärtää, ihmettelen kysymyksen asettelua. Tuon kysymyksen esittäjää en olisi koskaan tavannutkaan ilman noita hölmöiltä haiskahtavia elämänsuuntia.
Että eihän tämä nyt niin huonosti tainnutkaan missään vaiheessa mennä.
*Kaiken maan kysymyksiin olen tottunut, smurffitteluihin, maahitteluihin jne, mutta kukaan ei ole tätä ennen onnistunut vakavalla naamalla esittämään tuollaista kysymystä. Ja tämän takia olen hyvin iloinen siitä, että olen nainen, sillä voin aika varmasti vastata, että ei, minulla ei ole lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti