sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Sunnuntain urakkaonni

Kaiken kiireen, malttamattomuuden ja riemun keskellä päätän, että otan vapaata ihmisistä ja asioista. Istun alas ja kirjoitan niin paljon, että unohdan maanantaita varten kaiken, mistä olla mietteissään. Maanantai on varattu gradulle ja hirvittävälle taistolle ymmärtää, mistä kaikessa onkaan kysymys. Mutta tänään ihmettelen muuta kirjaston kahvilan varjossa ja syön aamupalaksi porkkanoita.

Ihmettelyni ei kuitenkaan vie minua muualle kuin siihen kahvila-baariin, josta saa hyviä oluita ja jossa soi aina hyvä musiikki. Täällä on tyhjää, ja hyvä niin. Aurinko paistaa kauppakeskuksen kattoikkunan kautta lasin läpi pöytääni, ja suositeltu uusi olut on hyvää tähän nälkäiseen iltapäivään.

Rakastuin jälleen viikonloppuna vanhaan kotikaupunkiini ja ystäviini siellä. 200 metriä bussipysäkin jälkeen olin omalla seudullani ja mietin, että sinne pitäisi muuttaa takaisin - siihen kotiin, jossa järjestetään hulvattomat tanssifestarit ja jonka yläkerrassa pyöritään vimmatusti Saippukuplan tahtiin ilman, että muut ovat tiellä. Ukkosessa soitan katoksen alla kitaraa puistossa ja laulan, vaikken oikein osaakaan. Se on se paikka, jossa voi tuudittautua siihen, ettei aina niin tarvikaan.

Mutta takaisin täällä, missä missä minulta odotetaan jotain, pysäytän kuvan hetkeksi ja hiivin pitkien yöunien jälkeen jokirantaan kuuntelemaan Elliott Smithiä ja miettimään, kuka särkee kenenkin sydämen. Yleensä se olen minä, ja vielä tavallisemmin se sydän on omani. Mutta en osaa olla pitämättä elämästäni silti.

Siitäkin huolimatta, että huomenna kello soi 6.20 ja tiedän jo valmiiksi olevani väsynyt ja liian levoton keskittyäkseni, pidän siitä, mitä on luvassa. Minulla on sunnuntait, ne onnet, joissa pärjään pelkästään sanojen varassa tarvitsematta keneltäkään mitään. Muina päivinä otan mieluusti vastaan jotain muuta.

Otan vastaan senkin, etten aivan osaa, mutta yritän kuitenkin. Ja vaikka olen maailman huonoin olemaan paikoillani, ostan silti kortin joogasalille ja toivon sieltä löytyvän edes tunnin verran päivittäin rauhaa siihen, ettei olisi miljoonaa asiaa, joista riemuita tai olla huolissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti