Onnenpäivät!

Juuri tänään onni on vapautta, vaikka vapauden määritelmästä ja sen olemassa olosta voidaankin olla monta mieltä. Tänään se on rajoitteiden puuttumista, vapautta valita, vaikka tämän aamun kahvin kanssa rustattu things to do -lista onkin suunnitellut päiväni tapahtumat iltaan asti. Nämä ovat valittuja rajoitteita, itseasiassa riemulla valittuja sellaisia, ja niiden palkinto odottaa huomenna Dublinissa. Poissa on työvuorolistat, kahdentoista tunnin työpäivät ja viikonloppulusimiset. Kesän velvollisuudet on hoidettu, yksi velvollisuuksien kasvattamista palkinnoista odotti sähköpostissa jo viime keskiviikkona ilmoittaen, että kandidaatin tutkielmasi on hyväksytty ja toinen niistä tulee perjantaina palkkapäivän muodossa. Että kesä, olit hyvä mulle, mutta olit myös välillä aika armoton! On hullun hommaa jatkaa hirvittävää opiskeluvuotta töillä ja lisäopinnoilla kesäkuukausina. Ei enää ikinä sellaista komboa, eihän?!*

Mutta nyt en turhasta huoli! Onni on näitä päiviä, kun voi viivytellä sängyssä nousematta ylös, laittaa Limpparit soimaan ja kirjoittaa muutama rivi. Onni on se Herman Hessen kirja, jonka tekstin tahtoisin muuttuvan ihmiseksi ja tulevan minua vastaan. Kuinka kukaan edes voi kirjoittaa niin! Onni on eilen klo 15.00 alkanut laulaminen, joka taukosi hetkeksi elokuvateatterissa ja myöhemmin vasta siinä vaiheessa, kun uni tainnutti laulajan. Onni on laulaminen, joka jatkuu aamulla, vaikka ääni ei aivan kuljekaan.

Ja sitten se isoin onni on ystävä, jonka tietää saavansa seuraksi hyvin ansaitulle reissulleen tassuttelemaan pitkin nummia ja olemaan poissa yhdessä. Ja se sellainenkin ystävä, joka on mielessä ja kaukana, ja jolla on kaikki hyvin, vaikka en sitä joka päivä tai edes joka vuosi todistaisikaan. Ystävyys on sellainen onni, jota ei mikään Ylen dokumentti ei ole selittänyt minulle kertomalla siitä biologisia faktoja - se on edelleen ihanan abstrakti käsite, joka jostain syystä vain on instantioitunut elämääni uskomattoman monessa muodossa! Ei sitä tarvitse selittää, sellaisesta pitää vain osata olla onnellinen.

*Tulevaisuuden minä, muistapa tää! Ja menneisyyden minä, oot ansainnut kyllä jonkin sortin rangaistuksen, kun hyvistä suunnitelmista ja rationaalisesta harkinnasta huolimatta menit lupautumaan töihin, vaikka opintoja olisi riittänyt aivan vallan mainiosti koko kesälle!!