Löysin sitten tämän kandinkirjoituslomani lomassa urheilijanuorukaisen itsestäni. Kaikki alkoi ensin viattomasta luistelureissusta lasten kanssa ja koiran lenkkeilytyksestä. Sitten kuvioihin tulivat iltavenytykset telkkarin edessä ja satunnaiset aamujoogailut, jotka antoivat ruhjotulle ja jumiutuneelle ruumiilleni yllättäviä ja koukuttavia hyvänolon tunteita. Sitten kirpputorilta löytyi sopivan kokoiset sukset ja monot, jotka pahaa-aavistamaton isäni minulle Rovaniemeltä asti kuskasi. Hiihdin kerralla enemmän kuin ehkä koko lusmuillun nuoruuteni aikana - ja ilo oli suunnaton! Räkäposkella tunsin kosketusta Mika Myllylän kärsimyksiin ja Kari Tapion musiikkiin. Tunsin yhteyttä tähän kansaan, tähän maahan ja kaipasin trikookangasta ylleni! Tunsin viimein kuuluvani johonkin, kun himohiihtäjäsedät yksi toisensa jälkeen tervehtivät minua merkityksellisesti hiihtoladulla. Salpausselän kisatkin saivat henkilökohtaista tuntua, kun nuori lupaus Toni Ketale, tuo toinen urheilijanuorukainen, jäi kuuluisilla sekunnin murto-osilla ulos sprinttifinaaleista!
Niin, eli kuten arvata saattaa, tämä kirjoittaminen ei ole oikein ottanut tulta allensa. Sen sijaan olen kyllä ommellut äitille verhot ja koristetyynyt, leiponut lasten kanssa, kokkaillut yhden illan kaikenlaisia herkkuja, saunonut, katsonut elokuvia ja käynyt lautailemassa. Olen opetellut vähentämään kahvinjuontia ja koukuttanut itseni vihreään teehen. Onhan sitä jo aika paljon siinäkin!
Nyt kello ei tosin ole vielä edes kymmentä, voin yrittää kiriä vielä tänä päivänä ennen kuin päädyn taas johonkin urheiluhommiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti