Tämä hekumallinen onnellisuus ja mielihyvä ei ollutkaan niin helppo projekti, kun joutuu heräämään aivan liian aikaisin aivan liian vähillä unilla ja erityisesti jos erilaisista foorumeista puskee elämän epäkohtia pyytämättä ja yllätyksenä. Tässä jo tovin näytti siltä, että elämän realiteetit ovat tämän onnellisuuteni taustatukijoita laestaan ja että eihän tässä itse edes tarvitse juurikaan nähdä vaivaa. Noh, tuli nyt sekin aamu, kun ei ollut ihan niin helppoa. Kiire on yksi pahimmista vastustajistani - ja on siellä muutama muukin tekijä asettamassa esteitä eteeni.
Kuitenkin harmaan ja sateisen kevät aamun seasta löytyi jotain sellaista, joka väänsi kasvot tuikitarpeelliseen hymyyn, vaikka kuinka ketutti. Bussin ikkunasta sattui silmiini aamulenkillään iloitteleva terrieri, liekö pentu vai vaan pennunmielinen, joka näytti maailman onnellisimmalta oliolta kantaessaan liian suurta puukeppiä suussaan aivan kuin se olisi ollut jokin koiramaailman kaikkien etsimä ja himoitseva viisastenkivi. Siinä se kaveri sitten marssi etujalat ojossa hymyilyttämään yhtä väsynyttä tyttöpoloa, eikä tuo perjantainen aamu enää tuntunutkaan yhtään niin pahalta. Olen Nemin kanssa hyvin samaa mieltä siitä, että koiria (tai eläimiä ylipäänsä) pitäisi saada apteekista, niin johan vähenisi maailman turhat murheet.
Tuollaisen eläinterapian lisäksi yksi suosikki itsesuggestion muotoni on listat, joihin mietitään asioita, jotka tekevät iloiseksi. Erityisen iloiseksi tulen pelkästään siitä ajatuksesta, mitä sellaiseen listaan eräskin Tukholman reissu listattiin*. Tosin on noissa listoissa vaaransakin, sillä vaikka kuinka yritin tuon bussimatkan lopun miettiä, että olipas se hyvä juttu, että paahtoleipä ei ollut vielä homeessa ja oli juustoakin jäljelle, ettei tarvinnut lähteä nälkäisenä töihin, niin ollaanhan siinä nyt kuitenkin jonkin sortin onnellisuusinflaation kourissa. Tuollaisista asioista iloitseminen tuntuu vähän huonon omantunnon sanelemalta tyytyväisyydeltä ja aikamoiselta jeesustelulta. Ei kaikilla ole varaa juustoon - iloitse nyt saakeli siitä, että kuulut näihin onnekkaisiin, joilla on Kippari-juustoa kaapissaan! Naamaa hymyyn vaan, sulla on kuule tyttö kaikki hyvin!
Aamulistani jäätyä kohtuu aneemiseksi tarjosi iltapäivä ja ilta kuitenkin todella paljon parempia komponentteja sellaiseen liimattavaksi. Mikä sen parempaa kuin kävellä hyvän ystävän seurassa lähes kesäisessä säässä jokirantaa pitkin alkoon hakemaan illaksi viiniä ja avata samainen viinipullo myöhemmin mitä parhaimmassa seurassa todeten, että on taas löytänyt uusia, itselleen sopivan älyvapaita ystäviä elämäänsä. Siinä sitten kun nukahtaa hihitellen aamun pikkutunneilla, ei nuo edellisaamun epäkohdat enää hirveästi selkäpiissä painaneet.
Jostain syystä kaupungin paikallisbusseissa on jokin aforismikampanja meneillään, ja siellä sitten päivästä toiseen pyörii enemmän ja vähemmän epäilyttäviä lausahduksia matkustajien viihdykkeeksi. Jonain päivänä tällä viikolla siellä luki jotakuinkin näin: "jos tiedät, että tulet nauramaan jollekin ikävälle asialle vielä joskus, niin mikset tekisi sen jo nyt". Vähän samaan tapaan yritän nyt tämän aamun epäkohtiin suhtautua niin, että todennäköisesti ei ne enää illalla murehdituta yhtään, niin keskitynpä nyt sitten heti aamusta alkaen iloitsemaan illan tulevasta keikasta!
*Note to myself: muistele tuota Tukholman reissua useammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti