Pääsin kuin pääsinkin perille, nukkumatta tietysti, sillä innostuin juomaan vielä ilta-aikaan kahvia ja syömään eväänä ollutta minttukrokanttisuklaata, josta sitten seurasi aamutunneille asti yltänyt aktiviteettitila, jollaisia pitäisi tuommoisiin uniaikoihin välttää - ainakin jos siitä uniajasta on maksanut yli 70 euroa!
Vähästä unesta huolimatta tuo samainen aktiviteettitila on säilynyt koko päivän. Jostain syystä olotilani eivät haluaisi nyt millään käsittää, että olen täällä työmatkalla tarkoituksena kirjoittaa viimein se vuosia roikkunut kandintutkielma valmiiksi, vaan löydän itseni järjestelemästä jos jonkinlaista suunnitelmaa itselleni. Puoli kylää penkoo varastojaan juuri tällä hetkellä löytääkseen 36:n monot suksiini, ja kirjastosta kävin varmuuden vuoksi hakemassa muutaman joogakirjan, parit sarjakuvakirjat ja muutamat elokuvat. Enhän minä nyt sentään 24/7 voi noita mahdollisia maailmoja tutkia, enhän?!
Seuraava operaatio on siis tämän kaiken muun aktiviteetin sulauttaminen kirjoitussuunnitelmiini. Ajatusleikki on seuraavanlainen: herään aamulla klo 7.20 (jolloin aurinko näillä leveysasteilla nousee), jonka jälkeen suoritan 40 minuutin aamujoogaharjoituksen. Tämän jälkeen syön oikean aamupalan (eikä siis vain pelkkää kahvia, kuten normaalisti), jolloin jaksan keskittyä ainakin pari kolme tuntia lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tämän jälkeen lounastan kevyesti, etten päädy koomapäiväunille, ja jatkan kirjoittamista vielä parin tunnin ajan. Tämän jälkeen voin lähteä ulos harrastamaan hiihtoa, juoksua, lautailua tai jotain vastaavaa. Illalla yritän lukea vielä parin tunnin ajan, mutta en liian myöhään, jotten pilaa liian vilkkailla ajatuksilla yöuniani. Elokuvia, sarjakuvia ja romaaneja kulutetaan sitten iltakahdeksan jälkeen, koska aivoni eivät ymmärrä sammua ennen aamuyötä, jos rasitan niitä liikaa vielä iltasella. Toistan tällaista päivärytmiä viikon ajan ja kotiin lähtiessäni huomaan olevani hyvinkin lähellä ensimmäistä akateemista tutkintoani! (Joohan?!)
Hyvin todennäköisesti aktuaaliset tapahtumat ovat sellaiset, jossa herään päivittäin klo 13 siihen, että siskonpoika tulee koulusta ja puuhailen iltaan asti hänen kanssaan pelaten, lautaillen, hiihtäen jne. Huomaan seitsemää päivää myöhemmin, että tämähän oli ihan tosi kiva loma ja kirjoitan kalenteriini uuden ajan kandin tekemistä varten.
Sitä huomaa kasvaneensa todella isoksi ja vastuuntuntoiseksi, kun osaa asettaa itselleen kunnollisia päämääriä, joiden avulla on tarkoitus saavuttaa jotain elämälleen arvokasta ja merkityksellistä. Vielä suurempaa kehitystä ihmisenä osoittaa se, että oma itsetuntemus estää uskomasta noihin suurieleisiin suunnitelmiin.
Yritän kuitenkin pysyä nyt kultaisella keskitiellä pitäen silmällä tavoitettani kirjoittaa edes kymmenen sivua tekstiä tutkielmaani, jollloin olisin jo niin viime metreillä sen kanssa, että saisin sen suorastaan vahingossa valmiiksi Turussakin. Joogaamisen suhteen en ole erityisen kunnianhimoinen. Kroppani vain on liian suurien laukkujen kantamisen ja huonosti nukutun yön jäljiltä sitä mieltä, että verenkierto niskahartiaseudulla olisi tosi jees, ja tästä motivoituneena kehitin tuollaisen sadistisen aamujooga-ajatuksen. Saa nähdä, kuinka tytön käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti