Torkkuherätyksenesto

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin...

Huomenta! On tässä ollut kiireitä, niin on jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle. Viime viikkojen arkipäivät olen istunut kirjastossa selailemassa lehtiä ja viime viikon huipentuma oli viikonlopun työvuorot, joiden välistä varastettiin tunti hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä uniaikaa. On ollut flunssaa, väsymystä, kiirettä ja nälkää, niin voinette ehkä ymmärtää, ettei ole ollut ihan semmoinen fiilis, että "hei, elämä on ihanaa, jaanpa sen maailman kanssa".

Mutta nyt tälle viikolle mulle on hankittu tänne hoitaja, toimitaterapeutti, mielen ja ruumiin hyvinvoinnin ylläpitäjä! Olemme tehneet kaiken yhdessä: hän ottaa osaa ruuanlaittoon makaamalla keskellä keittiön lattiaa niin, että jääkaapille yrittäessä on välttämätöntä tehdä muutama ylimääräinen hyppy saavuttaakseen päämääränsä, hän on osallistunut venyttelyyn ja lehden lukemiseen kuolaamalla juuri sen sivun, jolta niitä venyttelyohjeita yritän lukea, hän on lenkkeilyttänyt minua aamuin illoin ja mikä parasta, hän on aina iloinen, kun tulen kotiin! Siinä eteisessä kiskoessa tennareita pois hoitajani suusta sitä tuntee itsensä aivan korvaamattomaksi, kun valkoinen häntä vispaa kenkähyllyn lähes kumoon ja toisen riemu on rajaton.

Lisäksi kaiken ulkoilman tarjoilun ja tervehenkisen elämän ylläpitämisen lisäksi hän huolehtii myös päivärytmistäni. Ei auta torkuttaa kahta tuntia ohi parhaiden aamutuntien, kun on tuollainen yksi karvanaama kärkkymässä heti, kun teen ensimmäisen eleen herätyskellon suuntaan. Ei sellaiseen päivään voi olla heräämättä, johon houkutellaan yllä olevalla ilmeellä!

ps. Jos toimintaterapeutin emäntä lukee tätä tekstiä, niin voisitte suunnitella vaikka jonkin toisen ulkomaan matkan tähän putkeen! Tai vaikka vaihto-opiskelijavuoden! Kyllä met täällä pärjätään!

pps. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna saattaakin olla ihan hyvä, etten omista koiraa, sillä sen jälkeen jokaisen ihmisen sosiaalisen elämän kannalta tärkein elementti eli fb:n statuspäivitykset olisivat aivan yhtä ärsyttäviä kuin alituiseen lapsensa liikkeitä raportoivan superäidin (toistaiseksi nämä ovat olleet fb:n superärsytysjuttuja jo pitkään). Päivästä toiseen kirjottelisin vaan, että "nyt se muru heräs", "käytiinpä muru kanssa tuossa lenkillä", "vähän on ollu murulla vatsa löysällä", "meidän muru osaa kantaa postin", "muru on kuumeessa/koulussa/eläinlääkärillä/postissa/kaupassa/autossa/kerhossa jne"... (Eipä sillä, että omat päivitykseni olisi päivästä toiseen mitä kiinnostavampia ja toinen toistaan loistokkaampia, mutta ainakin niissä on vaihtelua... ehkä!)