Minä, vanhoihin kaavoihin eli levyihin, kirjoihin, kotimatkareitteihin, ravintoloihin ja ravintola-annoksiin, oluisiin ja tv-sarjoihin, itseni takerruttanut nostalgian rakastaja, olen tehnyt urotyön. Kävelin levykauppaan, kasasin pinon levyjä ja ostin ne. Niiden joukossa oli jotain täysin tuntematonta. Sen kummemmin miettimättä kaappasin osan tuota tuntemattomuutta mukaani ja hyvä niin. Nyt ne ovat soineet täällä. Lau Nau ja Aino Venna.
Nyt ne ajavat aamukahviseuran paikkaa ja aiheuttavat hyvää mieltä kuulijalleen. Sillä siitä hyvästä mielestä se kuulija elää päivästä toiseen. Siitä, että on heti aamusta asioita, joille voi hymyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti