I Like You

Päätin olla rohkea: suora ja rehellinen ja tohtia kaiken sen tohtimattomuuden edestä, joka on tässä ympärilläni viime aikoina vellonut. Olin lähestulkoon kirjoittanut kaiken valmiiksi: tietäisin miten se menisi, minkälainen tunnelma ilmassa olisi ja kuinka huolettomin elein tekisin siitä jotain sellaista, jota ei kenenkään tarvitsisi pitää mitenkään ikävänä asiana. Olisin hermostunut, niin tietysti, mutta sitäkin enemmän kannattelisin kepeyttä paremmin kuin Kundera konsanaan. Se olisi sitä oikeanlaista kepeyttä, sitä mikä tarjoillaan oranssissa suosikkikirjassa.

Se kohtaaminen pyyhkisi pois kaiken levottomuuden ja epävarmuuden. Seisoisin suurempana ihmisenä kuin koskaan aikaisemmin, ja kepeydellä kääritystä keskustelusta syntyisi vielä jotain kevyempää – sellaista vapautta, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Vaan kuinka käy! Papereille rustatut sanat ja suunnitelmat ovat turhia, kun elämä näyttää taas koomisen puolensa ja laittaa minut osaksi ihmissuhdekomediasarjaa, jossa kenties hyväntahtoinen mutta auttamattoman neuroottinen hahmo ei vaan oikein ikinä onnistu. Kuinka olenkaan monesti miettinyt, miten Frasierille ja Nilesille voi aina käydä niin kuin on tapana käydä, ja nyt aivan samoin tuosta muistiin nauhoitetusta kohtauksesta ei ystäviltä ollut tarjolla mitään muuta kuin hysteeristä mutta toivottavasti kaikella sympatialla tarkoitettua naurua.

Sä siis menit kertomaan pojalle, että tykkäät siitä? Ja sitten päädyit kertomaan sille, kuinka kaikki tykkäämiset on ihan perseestä ja kuinka et ikinä haluaisi mitään sellaista? Että ois ihan vitun ahdistava ajatus, että joku ois ihastunut suhun?

Niin siinä saattoi sitten käydä. Erityisen koomista asiasta tekee se, että samassa keskustelussa kuulutin ihmisten rehellisyyden perään ja sain kiitosta suoruudestani. Unohdin vain sanoa sen, jonka olin jo valmiiksi tuohon kepeyteen käärinyt, ja seurailin, kun toisia totuuksiani tarjoiltiin pöytään pyytämättä ja yllätyksenä.

Ihmisten pitäisi varmaan kirjoittaa enemmän kirjeitä. Nuo aktuaaliset sosiaaliset tilanteet ovat turhan haastavia.

Yhtä kaikki, sain sentään sen, mitä alun perin halusinkin: sellaisen vapauden, jota osaan hallita.