Mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta!

Olen tässä viime päivinä ajoittain havahtunut miettimään, että miltähän tämä olemiseni ulkopuoliselle oikein vaikuttaa. Tuon ison semmaprojektin* saaminen pois painamasta niskanikamia kasaan on vapauttanut joitakin stressin ja kiireen alle lukittuneita ominaisuuksiani, ja sen seurauksena mm. liikkuminen tapahtuu enemmänkin hyppelehtimällä kuin laahustamalla, pyörämatkojen lisäksi lauleskelen myös julkisilla paikoilla, kuten opiskelijahuoneella, ruokajonossa ja lounaspöydässä sen sijaan, että ainoa kommunikaation muotoni olisi valitus tai murina. Eilen laitoin ruokaa tanssimalla Maria Gasolinan tahtiin, mikä teki porkkanan kuorimisesta aavistuksen haastavampaa normipäivään verrattuna, mutta itse lopputulos oli kyllä mieltäylentävän herkullinen! Siinä joraillessani ison olkkarin ikkunani edessä näköyhteydessä ulkomaailmaan rupesin kuitenkin miettimään, että kuinkahan kilahtaneelta tämä toimintani voi ulkopuoliselle vaikuttaakaan.

Joskus yläasteaikoina minulle kerrottiin, että itsekseen hymyilevälle tai naureskelevalle ihmiselle on olemassa nimityskin. Veikkaisin, että tuo nimitys on saattanut osua kohdalleni sittemminkin, sillä tuon tuosta päädyn hymyilemään joillekin menneille tapahtumille, internetin aktuaalisesti tarjolla oleville jutuille** tai muuten vain elämälle. Enkä oikein osaa olla siitä pahoillani, sillä tälläkin viikolla olen jo useampaan kertaan saanut itselleni hyvän mielen siitä, että vastaantulevat ihmiset ovat ovat selkeästi olleet iloisen nauravaisia ihan yksinäänkin pyöräillessä. Spontaani reaktioni moiseen epäsuomalaiseen avoimuuteen ja riemuun on raju tuulettaminen*** "Hei, tolla ihmisellä on varmasti tosi hyvä elämä!"  tai "Tuolle on varmasti sattunut jotain tosi kivaa!" -ajatuksin! Sen sijaan, että verenperintönä osaisin hymähdellä paheksuvasti moiselle toiminnalle ja leimata heidät jollain tavalla oudoiksi, hulluiksi ja epäilyttäviksi, ottaisinkin heidät paljon mieluummin omaan omituisten otusten kerhooni. Kaikki ihmiset on outoja - kannattaakin keskittyä erityisesti niihin hyvällä tavalla kummallisiin.

Mulla olisi tässä nyt pienimuotoinen projekti tutustua semmosiiin hyviin kummajaisiin. Erääseen potentiaaliseen**** kummajaiseen olin konkreettisestikin törmätä jo yksi päivä yllä mainitun hyppelehtimisen seurauksena, kun ilokseni tajusin, että kaiken maan korruptiokojujen keskellä jaettiin Reilun Kaupan Rekoa! Olin niin innoissani ilmaisen, laadukkaan ja hyvänomantunnon makuisen kahvin takia, etten ihan osannut koordinoida aulassa liikkuvien komponenttien välissä. Harmikseni se ehkä maailman nätein poika osasi kuitenkin väistää.

ps. Otsikon lainaus tulee henkilöltä V, jolta aivan oikeutetusti yritettiin tämä blogi piilottaa ja joka yrityksistä huolimatta pääsi nyt kuitenkin tälle irvailemaan.

pps. Huomasin kehittyneeni tässä onnellisuus/iloisuus/hyväntuulisuus-projektissani tässä eilen vai mikä päivä se nyt olikaan, kun uutisoinnit olivat täynnä yhtä semmoista Nalle-ideologiaa, josta aina aikaisemmin olen pilannut päiväni. Sen sijaan tänään uutiset saivat aavistuksen iloisemman käänteen, kun vaalirahasotkuista oltiin mun kanssa samaa mieltä, että jos on tarpeeksi iso heebo ja saa päättää tarpeeksi isoista asioista, niin ei pidä mennä ottamaan lahjoituksia vastaan ihan keltä vaan ja olla sen jälkeen silmät suurina sitä mieltä, että "en mä voinut tietää, että niillä rahoilla/lahjoilla/juhlilla yritettiin vaikuttaa mun päätöksentekoon"!

*joka muuten menee läpi ihan tuollaisenaan kaikista peloista ja dystopioista huolimatta! Ja ihan kirkkaasti vielä!

**Olen tosin tajunnut, ettei kannata irkata hiljaisessa luentosalissa, jos irkkileikkikaverit on yhtä hellyyttävän älyvapaita kuin omani ovat! (Jep, olen nörtti, mutta oletteko ikinä yrittäneet olla kasvatustieteiden luennoilla ihan ilman viihdykkeitä!?)

***mikä muuten on aivan liian aliarvostettua! Riippumatta lajista tai onnistumisen kokemusten laadusta otan kyllä kaiken riemun irti hihkumisesta, hyppimisestä ja hillittömästä elämöimisestä!
**** Enkä siis tietenkään tätä ihmistä tunne, mutta tiedän, että hän on nätti enkä usko, että sellaisen nätteyden takana voi olla kauhean ikävää ihmistä. Tai siis toivon, ettei voi. Ja toisaalta ei haittaa, vaikka olisikin, sillä nättejä poikiahan on näin kevään myötä osoittautunut olevan maailman laita puolillaan!