Tiiättekös, kuinka hieno on se hetki, kun katselee viiden päivän säätiedotuksia ja tajuaa, ettei yhtenäkään päivänä tai yönä ole enää luvassa niitä sinisiä lukua, miinusmerkkistä ilmanalaa, pakkas, kylmyyttä, koleutta ja jäätyneitä sormia! Olen perehtynyt noihin ilmatieteenlaitokseen sivuihin sellaisella vakavuudella, että nämä henkeä salpauttavat hetket saavat kunnioittamaan luontoa ja luonnonilmiöitä. Kohta on kesä ja Aknestik soi! Talvi ei tälläkään kertaan jäänyt päälle, rännästä, lumesta ja kylmyydestä selvittiin ja vuodenajat vaihtuvat juuri niinkuin pitääkin. Syksyllä olin hiukan skeptinen tuon ajan kulumisen suhteen, kun tuijotin opintovaatimuksia ja suunnitteilla olevia harjoitteluaikatauluja, tenttikirjoja ja seminaaritöiden deadlineja kalenterissa. Tämä talvi on osin ollut yksi pitkä painajainen, mutta selvisin siitä ilman sen suurempia paleltumisvammoja tai burn outeja. Sanoisinkin, että nyt on kuulkaas syytä juhlaan!

Ja minähän juhlin! Ensi viikoksi on varattu juhlia niin keskiviikolle, lauantaille kuin niitä seuraavalle maanantaille. Muutenkin tuo tuleva viikko on jotain ennen kuulumatonta brassilaisine vieraineen ja pakaralihakset haastavine workshop-aikataulutuksineen. Menoa ja meininkiä riittää, ja se meno ja meininki alkaa jo tänään Turun saaristossa (noh saaressa, joka on Turussa, mutta mun ylioppilaskyläläiselle maisemakäsitykselle sekin on jo paljon! On takapiha ja ainakin 30 cm välimatkaa talojen välillä - sehän on sama asia kuin omakotitalo!).

Eilisillalla palkitsin itseni tämän johonkin kadonneen viikon päätteeksi* herkuilla ja oluella sen maailman ihanimman oranssin kirjan äärellä ja tiskaten Aknestikin tahtiin. Olin niin fiiliksissä autuaasta yksinäisyydestä, etten edes jaksanut lähteä kuuntelemaan keikkaa. Aina hetkittäin tämä asuntoni henkii sen laatuista tunnelmaa, että jään vaan tyytyväisenä oleilemaan sen hoiviin. Veikkaisin, että se on hyvän kodin merkki. Ja mulla on vapaa-aikaa monta tuntia päivässä, voin juoda aamukahvit musiikin kera, lukea illalla kirjoja nojatuolissa ja laulaa, tanssia ja haaveilla! Siihen ei ole yksikään Nalle saanut vielä hintalappujaan ujutettua, maksamattomista palkoista huolimatta tuon tuosta vietän vähintäänkin pari tuntia illasta tehden oikeasti kivoja asioita! 

Olen kyllä hiukan huolissani huolettomuudestani jäljellä olevia deadlineja ja kesäkuulle asti yltävää things to do -listaa kohtaa, sillä en nyt enää millään malttaisi murehtia semmoisia. Sen sijaan haluaisin keskittyä haistelemaan sitä meri-ilmaa ja mäntymetsää tuolla karvaisten kavereiden seurassa, saunoa itseni rusinaksi joka ilta ja lukea muutama muukin hyvä kirja.  

ps. Täytyy vielä mainita, että nukkuminen on kyllä myös yksi ilmainen mielialaa parantava harrastus! Jokaiseen viikkoon pitäisi varata ainakin yksi semmoinen aamu, ettei kello herätä ja saa tyytyväisenä sitten vetää sen 12 h unta, jos niin mielii. Ja sitten sen heräämisen täytyy olla myös yhtä pehmeää, juuri tällaista hidasta kahvin- ja musiikintäyteistä olemista. Tuossa taisi mennä jo välissä liki kuukausi ilman tällaisia aamuja, niin nyt otan tästä kyllä kaiken ilon irti!

*Just oli perjantai ja taas oli perjantai! Mihin ne muut päivät hävisivät! Miten kohta on taas kaikkien juttujen deadlinet ja kesätyöt ja sen semmoiset, vaikka just oli joulu!