Mitään hauskaa ei koskaan tapahdu silloin, kun sitä odottaa. Tämän huomasin jälleen kerran vahingossa hoidettuani lauantaini tavalla, johon ei yksinkertaisesti mahtunut minkään sortin valmistelua, suunnittelua saati ajatusleikkejä tulevasta illasta. Suosittelen siis lämpimästi illan vaatevarustuksen valitsemista 20 sekunnin harkinnalla väriteeman mukaan (joka nyt sattuneesta syystä oli keltainen), kiireessä lähtemistä, liki auton alle jäämistä pyöräillessä ylinopeutta keskustaan, päätymistä juuri viime hetkellä konserttiin ja illan jatkamista saman kiireen siivittämänä mitä parhaissa bileissä. Jossain kohtaa sitä vain tajuaa pysähtyä ja toteaa, että täällähän on ihan saakelin hyvä fiilis ja mukava olla!
Voi tuolla viime lauantaisella onnistuneella illalla olla myös jotain tekemistä aivan liian suuriksi kasaantuneiden things to do -listojen unohtamisella, työviikonlopusta kieltäytymisellä ja ylipäänsä vain semmoisilla harvinaisilla päivillä, jolloin en ole velvollinen millekään tenttikirjalle, esseelle, semmatyölle, koululle tai sairaalalle. Samoin asiaan saattoi vaikuttaa ne muutamat oluet, joista yleensä ensimmäinen on jo tarpeeksi saattamaan tytön täysin holtittomaan tilaan. Siinä sitten todetessa, ettei paritanssit luonnistu, ja siirtyessä Dynamon hikiselle ja tahmean lasinsirpaleiselle lattialle tanssaamaan Väärän Rahan ja Jätkäjätkien tahtiin sitä vain hymyili onnessaan holtittomalle hurmiolleen ja illan kululle. Perjantaisessa Woodyn elokuvassa kerrottiin, että kuolemanpelkonsa unohtaa suutelemalla aivan käsittämättömän upeaa naista. Siinä mittakaavassa tuo koko iltani oli yhtä sellaista suuremmoista suuteloa.
En ole aivan varma, kuinka tässä pitäisi kuitenkaan suhtautua siihen havaintoon, että miehen kanssa tanssiminen on oikeasti kaltaiselleni änkyräfeministille aivan liian vaivalloista. Minulle on ihan turha sanoa, että tanssiminen on helppoa, kunhan antaa vain osaavan miehen viedä. No, en antanut eikä siis oikein sujunut se homma. Jos on jotain essentiaalisia ominaisuuksia, niin tämä on sitten ehkä yksi omistani. Vastustan ihan periaatteesta - toisinaan jopa alitajuisestikin!
Ehkä tuosta huomiosta hätkähtäneenä yritin paikkailla tilannetta myöhemmin aamuyön tunteina elämällä hetkessä, menemällä mukaan panematta vastaan. Ja sikäli kuin siinä onnistuin, niin täytyy sanoa, että sain siitä ainakin hyvän mielen alkavalle viikolle sunnuntain hitaudesta ja väsymyksestä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti