Ensisilmäyksellä

Aina toisinaan sitä onnistuu löytämään tieltään jotain sellaista, joka osoittautuu jollain tavalla erityiseksi. Viattomasta vilkaisusta jää mieleen jälki, jonka piirteet valvaavat mielen tuon tuosta eivätkä ne ota lähteäkseen sitten millään. Kiireellä ja keskittymisellä hyvässä lykyssä saattaa tovin kyetä jo olla vapailla vesillä ihan vain todetakseen, ettei mitään kovin suurta tarvita palauttamaan sitä kaikkea takaisin.

Mitä tuollaisilla ihastumisilla sitten tehdään? Niitä pohditaan, mittaillaan, ihaillaan ja niistä haaveillaan. Niitä sommitellaan elämään jo valmiiksi, mutta ei tietystikään rohjeta tekemään eleitä niiden saavuttamiseksi. Aina on esteitä, reaalisia tai kuviteltuja, ja ne esteet yleensä varmuuden vuoksi suurennellaan sellaiseen mittakaavaan, ettei niistä päästä yli.

Kunnes sitten vain tulee se päivä, kun on tarpeeksi estoton tekemään juuri sen, mitä on mielessään pyöritellyt kuukausi kaupalla. Tuosta vain sinulla onkin kaikki voima ja varat, tähdet ovat suotuisat ja tilaisuudet tarjolla. Palaset vain loksahtelevat kohilleen ja niin olet saanut elämääsi jotain uutta. Tuot sen ihanan uutuuden kotiisi onnesta soikeana etkä tiedä miten päin olla.

Ja kuinka käykään! Kaikki sen ihastelun, hämmästelyn ja ennalta haaveillun kohtaamisen tunnelatauksessa et ottanutkaan huomioon sitä, että ehkä se ihanuus ei sovikaan tähän elämään ja kotiin. Keskellä olohuoneen lattiaa se kimaltelee komeana ja viehättävä, juuri sellaisena kuin sen mielikuvissasi sinne piirsit. Mutta siltikään se ei sovi kuvaan, ei siihen kotiin, elämään ja tunnelmaan, jota näiden seinien sisällä on vaalittu.

Niin niiden ensisilmäysten kanssa voi käydä. Sigurd odottaa nyt punaisena ja kiiltävänä eteisessä paikkaansa elämässäni ja minä koetan maanitella nukkumattia viettämään jälleen yhden yön kanssani, jotta huomenna olisin jaksavainen sellaisen uutuuteen opettelussa. Se on niin rankkaa puuhaa, kun on oppinut olemaan onnellinen juuri näin - kirpparikaman täyttämässä täydellisessä kodissa.

Mutta kyllä minä vielä tuon punaisen huonekalujumalan tuohon onneeni mahutan. On se niin kaunis.

Liekö tuo olisi se juju muissakin hommissa: Pitää löytää jotain tarpeeksi punaista ja kiiltävää, jotta suostuisi raivaamaan sille tietä jo hyväksi havaitusta valmiista asetelmasta. Kun eihän sinne muuten mitään uutta ikinä mahtuisikaan.