Elän aikaa, jolloin pitäisi jokainen valveillaolohetki pyhittää lukemiselle. UCLA:n kummisetä on saapunut taas pitämään meidät todella kiireisenä, ja hän tietysti kuvittelee meidän pysäyttävän muun elämämme hänen saavuttuaan. Niin kai siis pitäisi tehdä, vaan kuinka itse hoidankaan tilanteen! On perjantai ja olen tänään menossa kolmatta kertaa tälle viikolle siihen suosikkibaariin, siihen ainoaan siedettävään sellaiseen, jonka ovet on auki neljään.

Mutta edes tuo eksponentiaalisesti kasvanut sosiaalinen elämäni ei ole pahin uhka tälle lukuprojektille. On minulla ne päivän muut tunnit, jolloin ehdin istua kirjastossa - esimerkiksi tämä hetki. Mutta lukemisessa on se huono puoli, että aina kun lukee jotain, tekee mieli kirjoittaa itse jotain muuta. Ja kun omaa oravan keskittymiskyvyn ja itsesäätelyn, niin tässä on sitten tulos.

Sitten tämä elämän rauhallisuusprojekti on vielä yksi asia, joka ei oikein ota onnistuakseen. Syytän siitä loputonta things to do- listaa, jonka pituuteen vaikuttaa sekä henkilökohtainen ekonomia että universaalit ajalliset kehitelmät. On elämän onnistumisen kannalta välttämättömiä jokapäiväisiä toimia, joista ei pitäisi tinkiä, niinkuin nukkuminen tai syöminen. Mutta ruuanlaittaminen ja kaupassakäyminen voivat jo yksistään viedä useamman tunnin päivästä, ja jos vielä haluaisi käyttää siihen hommaan puhtaita astioitakin, niin täytyisi tunnollisesti muistaa myös tiskata. Pyykkipäivä alkaisi myös olla käsillä, mikä olisi erityisen tärkeä projekti, jos haluaisi noiden lisääntyvien sosiaalisten tilanteiden oleva miellyttäviä myös muiden osapuolten kannalta, mutta sekin vaatisi kotona olemista usemman tunnin ajan sopiviin kellonaikoihin. Jos on suurimmaksi osaksi kotona puolen yön ja aamukahdeksan välillä, on tuo toimenpide vähän hankala toteuttaa.

Sitten on vielä sellaisia ekstra-asioita, joista täytyy huolehtia. Sellaisia kuten yllättävä tapaturma pyörän eturenkaan kanssa, joka veikin sitten jälleen tunnin arvokasta lukuaikaa keskiviikkoiltana, kun päädyin sitä omatoimisesti paikkaamaan. Mietin tuossa kohtaa, että tuokin tunti olisi kannaltani hyvin arvokas muulla tavoin käytettäväksi, mutta tällä budjetilla tuollainen ulkopuoliseen apuun turvautuminen ja oman ajan ostaminen ei tule kysymykseen. Voisin tietysti ulkoistaa myös ruokailut ja voittaa pari kolme tuntia lisää työaikaa, se vain maksaisi sitten useamman kympin päivässä. Mutta näillä tuloilla ei sellaista voi tehdä, mikä on tavallaan aika hullunkurista. Kun työskentelin pelkästään 8 h päivässä viitenä päivänä viikossa kesätöissä, oli minulla varaa jos johonkin. Nyt kun työskentelen 10-12 h päivässä ja viikonloput siihen päälle, niin tulot ovat alle 25% kesän palkasta.

On siis hiukan hankala rauhoittua, kun koko ajan pitäisi olla tekemässä noin kolmea asiaa yhtä aikaa. Eikä todellakaan vähäpätöisin niistä ole jokailtainen How I Met Your Motherin katselu ja uusien villasukkien kutominen. Se on tällä hetkellä mielenterveyden kannalta välttämätön rutiini, josta en haluaisi tinkiä. Ja silti tingin.

Vastapainoksi tuollaiselle tinkimiselle olen kuitenkin alkutilanteesta huolimatta hiukan liian tuhlailevainen ajan ja rahan suhteen noin muuten, vaikka tiedänkin sen kostautuvan jossain myöhäisemmässä vaiheessa. Tuhlaan keikkoihin ja käytän niihin iltaisin monta tuntia, toisinaan jopa monta kertaa viikossa. Irvistän tolle things to do -listalle ja tilinsaldolle, ja oon sit taas kuitenkin kaaoksen ja siitä karkailemisen lomassa ihan hullun tyytyväinen siihen, että olen minä* - vaikkei siihen mitään rauhaa tällä hetkellä sisällykään!

*Oon tällä viikolla halunnut jo aika useasti olla joku muu: esimerkiksi semmoinen rauhallinen, elämänsä hyvin hoitava ja pastelleihin väreihin pukeutuva, kivan ja säännöllisen elämän omaava kiltti tyttö (hyvällä iholla ja ilman miljoonia kiinnostuksen kohteita) ois tosi bueno tolleensa opintojen kannalta! Tai sit mun uus suosikki, Mick Harveyn basisti Rosie, joka oli ihan hemmetin karismaattinen nainen! Huh huh! Jätti kyllä Mickin varjoonsa ihan kympillä! Jos ois ees murto-osa siitä, mitä sillä naisella on ehkä koko ihmiskunnan edestä, niin vois olla hyvinkin tyytyväinen itseensä ja kuljeskella itsevarmasti tilanteessa kuin tilanteessa!