Good Fortune

Olen viime aikoina miettinyt uutuutta ja muutoksia, niitä isoja päätöksiä, joita on vaikea tehdä ja jotka mieluummin jättää tekemättä. Ihmisethän ovat uutuudenpelkoisia, näin kuvittelen ehkä siksi, etten halua yksin kuulua noiden pelkureiden kategoriaan. Monesti tuttu paha on parempi kuin tuntematon hyvä, minulle ainakin. Voi se tietysti johtua laiskuudestakin, sillä itse olen ainakin usein liian mukavuudenhaluinen opettelemaan uusia asioita. En tunne nykyisiä bändejä, en kovinkaan paljon lue uusia kirjoja, sillä olen löytänyt jo ne suosikit, joihin palata. Miksi kokeilisin jotain muuta ja asettaisin itseni pettymykselle alttiiksi?

Ehkä siksi, että läheskään aina se muutos ei ole pettymys. Kannan toki jossain selkäytimessäni sitä samaa pessimismiä kuin moni muukin, ja joskus muinoin päiväkirjaani raapustinkin havainnon itsestäni suhtautua kaikkiin ihmisiin potentiaalisina pettymyksinä. Mutta tuosta pettymyksen vaarasta huolimatta uutuudella on viime aikaisen kokemukseni peruteella yksi lyömätön ominaisuus ja se on se välitila, jossa mikään ei ole vielä aktualisoitunut tuottamaan pettymystä tai mitään muutakaan. Eikä se päde ainoastaan ihmisiin, vaikka ne huolimattomuuttani jo mainitsinkin. Se pätee lomiin, reissuihin, kirjoihin, musiikkiin ja siihen, että tulevaisuus väistämättä tulee halusimme sitä tai emme. Ja se mikä uutuuden tai muutoksen riemun tarjoaa, on jotain oma pään sisällä, se tunne, kun kaikesta pelosta huolimatta aamulla herää hymyilemään niille hyville asioille, joita voisi olla. Pessimisti ei pety, mutta viime aikaisen kokemukseni perusteella pätee tässä sekin, että hyville asioille pitää hymyillä ja antaa mahdollisuus tapahtua.

Threw my bad fortune/off the top of/a tall building/but I'd rather done with you

Tosin tein sen kyllä mieluummin yksin kuin yhdenkään sinun kanssa. Ehdin sen parhaimman sinun kanssa tehdä sitten paljon muita juttuja - ja olla nyt olematta pahoillaan siitä, ettei semmoista sinua ainakaan toistaiseksi ole!